Ajankohtaista,  Astrologia

Hyvä, Paha, Saturnus

Taivaankansi tähtineen ja planeettoineen on kiehtonut ihmistä kauan, ehkä aikojen alusta asti. Näkyvimmat taivaankappaleet ovat aurinko ja kuu, mutta näiden lisäksi ihmissilmä on erottanut taivaalta myös planeettoja, kauan ennen Hubble-teleskoopin kuvia.

Katsoessani kuvaa Saturnuksesta en voi kuin hämmästellä sen kuulasta ja viileää kauneutta. Etäisimpänä paljaalla silmällä erottuvista planeetoista Saturnusta on pidetty porttina tuonpuoleiseen, viimeisenä rajana tunnetun ja tuntemattoman välillä, elämän ja kuoleman välillä, ajan ankarana herrana.

Mytologia

Roomalaisessa mytologiassa Saturnus on lainannut paljon piirteitä kreikkalaiselta vastineeltaan Kronokselta, mutta myös latinalaiselta veljeltään Janukselta. Yhden legendan mukaan Saturnus karkotettiin Kreikasta ja hänet vastaanotti Latiumissa kaksikasvoinen Janus – alun ja lopun jumala – antaen hänelle tasa-arvoisen veljen ja jumalan aseman, sillä Saturnus toi mukanaan maanviljelyn taidon ja oikeudenmukaisuuden. He hallitsivat yhdessä viisaasti ja rauhanomaisesti ja aikakausi tunnetaan Kultaisena kautena. Juuri siltä aikakaudelta periytyy käsitys Saturnuksesta maanviljelyn ja vaurauden jumalana. Saturnuksen sanotaan myös opettaneen ihmisille viininviljelyn ja sivistäneen heitä luomalla kulttuurin heille.

Mytologiassa Saturnus tunnetaan myös hallitsijana ja isänä. Eräs roomalaisen mytologian tunnetuimpia myyttejä on taru siitä, kuinka Saturnus nielaisee lapsensa, pelätessään isänsä Uranuksen ennustusta ja kohtaloa. Saturnuksella on sisarvaimonsa Opsin kanssa kuusi lasta, joista viimeksi syntynyt Jupiter anasti vallan isältään aikuistuttuaan, äitinsä pelastettuaan hänet antaen Saturnukselle nielaistavaksi kapaloidun kiven lapsen asemasta. Tuleva jumalten kuningas Jupiter sai apua kasvattiäidiltään anastaakseen vallan tyrannimaiselta isältään. Saturnukselle juotettiin oksennuslääkettä ja niin hänen antaessaan ylen, syntyivät käänteisessä järjestyksessä aikuisiksi kasvaneet Jupiterin sisarukset, jotka kapinoivat isänsä valtaa vasten ja liittoutuivat vapautuakseen Saturnuksen yksinvallasta.

Astrologian harjoittajien parissa Saturnukseen suhtaudutaan yhä pelonsekaisella kunnioituksella, ehkä täysin ymmärtämättä sen luonnetta. Saturnuksen energia on meissä jokaisessa, edustaen meidän itse ajan saatossa luomiamme pelkoja ja rajoituksia, joilta meidän on ’anastettava valta’ voidaksemme elää henkisesti rikasta ja vastuullista elämää.

Symboliikka

Kullakin planeetalla on astrologiassa oma symbolinsa ja symboliikkansa, planeettoihin suhtaudutaan niin suopeasti, kuin toiveikkaasti, mutta yhteenkään toiseen planeettaan ei suhtauduta niin ristiriitaisesti, kuin Saturnukseen.

Saturnuksen symboli on risti ja sirppi alassuin. Risti edustaa todellisuutta ja aineellisuutta, kun taas sirppi edustaa sadonkorjuuta ja sielua. Sirpin ja sadonkorjuun symboliikka liittyy vahvasti ajatukseen elämän kiertokulkusta ja karmasta. Niität mitä kylvät. Kuolemassa uusi elämä.

Perinteisesti Saturnusta pidetään malefiikkinä – rajoittavana, tuomitsevana, etäisenä ja hallitsevana. Mutta Saturnuksen symboliikkaan kuuluu paljon muutakin, paljon myös suotuisia piirteitä.

Saturnus hallitsee materiaa. Se pyrkii konkretisoimaan, luomaan rakenteita tai määrittelemään kaiken, mihin se on kosketuksissa. Saturnus on siis varsin luova planeetta, joka tahtoo antaa konkreettisen muodon aineettomalle – ajatuksille, tunteille ja tarpeille. Useimmiten se kaikki on hyvin tiedostamatonta ja turvattomuuden tunteesta kumpuavaa. Saturnuksen luovuus on määrittelevää, rajoittunutta ja rajoittavaa, se nähdään monesti kärsimystä tuottavaa, joten se liitetään kokemuksen kasvattavaan tuskaan, vanhemmuuteen ja hierarkkisiin rakenteisiin. Luodessaan määritelmän Saturnus samalla lokeroi, eristää ja muodostaa rajat määritelmälle. Juuri tämä paradoksi rajoittaa eniten meitä ihmisiä.

Saturnus ilmentää itseään meissä kaikissa monin myönteisin tavoin. Saturnus on sisäinen auktoriteettimme, joka auttaa meitä sopeutumaan yhteiskuntaan, se on meidän eettinen ja moraalinen äänemme, kykymme kunnioittaa ja arvostaa itseämme ja muita ihmisiä. Se edustaa myös armoa, anteeksiantoa ja hyväksyntää. Saturnus edustaa myös meidän velvollisuuden- ja vastuuntuntoamme, mutta myös tunnetta ulkoisesta paineesta vastuista ja velvollisuuksista, sekä auktoriteetista. Lyhyesti kuvailtuna Saturnuksen energia meissä on se, mikä integroi meidät eri asteisesti erilaisiin normeihin.

Ennen ulkoplaneettojen löytämistä Saturnus liitettiin piirteisiin, joita nyttemmin pidetään pikemminkin plutonisina. Saturnus meissä pakottaa kasvuun ja kehitykseen, rajoittamalla. Se hidastaa, jarruttaa, muodostaa muutospainetta liikkeelle sysäämisen asti, ohjaa valittuun suuntaan, työntäen samalla eteenpäin ja kiskoen taaksepäin luomiaan pelkoja hyväksikäyttäen. Ihminen itse valitsee kuitenkin suunnan ja kuinka konkretisoi planeetan edustamaa energiaa.

Saturnalia

Muinaisessa Roomassa Saturnusta palvottiin paitsi vaurauden jumalana, myös paradoksaalisesti vapauttajana kerran vuoteen. Roomalaisen kulttuurin tärkein uskonnollinen juhla oli nimittäin Saturnalia-festivaali, jota juhlittiin viikon ajan ennen talvipäivänseisausta ja auringon siirtymistä Saturnuksen hallitsemaan Kauriin merkkiin.

Saturnalia-festivaali alkoi Rooman valtakunnan aikaan Saturnuksen temppelistä, jossa säilytettiin myös valtion kassaa. Temppelin edessä olevalla Saturnuksen patsaalla oli koko vuoden tiukkaan sidotut villaiset kääreet jaloissaan ja nilkoissaan, mutta Saturnalian alkaessa nämä kääreet poistettiin juhlallisesti. Symbolisesti Saturnus vapautettiin kahleistaan.

Saturnalian aikana kansalaisten sallittiin juhlia ja elää riehakkaammin. Juhlaan valittiin alemmista säädyistä valtiollinen saturnalicius princeps ’typerysten herra’, jonka tehtävänä oli johtaa viikon ajan kansalaisten juhlintaa päähänpistojensa mukaisesti.

Saturnalian alkaessa liikkeet suljettiin, työläisillä ja virkamiehillä oli vapaapäivä, sota valtakunnassa oli kielletty koko festivaalin ajan . Kadut valaistiin poikkeuksellisesti myös yöksi, mikä kannusti juhlimaan pitkälle aamuun. Kaikki kansalaiset pukeutuivat tasa-arvoisesti piles-päähineisiin, joka oli vapautettujen orjien tuntomerkki, sekä värikkäisiin tunikoihin, arvokkaat toogat olivat kiellettyjä. Saturnaliaan liittyi myös roolien vaihto, jolloin talouksien orjat saivat vapaammin puhua ja toimia, isäntien palvellessa nimellisesti orjiaan.

Juhlintaan liittyi yltäkylläiset ateriat, laulu ja viini, erilaiset leikit ja pelit, kansalaisten tasa-arvoinen viihdyttäminen, mutta myös pienet, mutta runsaat lahjat. Saturnalia-festivaaliperinne siirtyikin kristinuskoon lähes sellaisenaan tuntemamme jouluna.

Saturnalia päättyi talvipäivänseisaukseen, jolloin tervehdittiin auringonjumala Sol Invictusta ja Saturnus-patsaan jalat sidottiin jälleen villakääreisiin ja viikon juhlinta päättyi paluuna tiukasti säännösteltyyn arkeen.

Ilo Saturnalia!

Paula Parjo Sielunmatkalla koulutusohjelman erikoistuva opiskelija

Kuvalähde: Farmers use sickles to harvest wheat | The Sunday News

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *